Alkoi sataa. Katselin putoavia viiruja. Tummaa taustaa vasten näkyi sade. Huokaisin. Kesä oli antanut muutaman aurinkoisen päivän, helteitä ei oltu vielä kunnolla saatu. Oli hetki aikaa ihan olla ja katsella ikkunasta ulos viileään metsään. Aiemmin päivällä olin käynyt kävelemässä pienen järven ympäri. Sää oli kuulas vaikka oli kesäkuu.

Ovikello soi. Siellä oli lähetti paketin kanssa. Paketissa oli lehdenmyyjän lahjoittamat kiikarit. Tihusade, ajattelin. Otin naulakosta sadetakin ja laitoin jalkaani saappaat ja läksin ulos. Päässäni alkoi soida kitarariffi. Taatta dii daa, taatta dii daa. Tuli hyvä fiilis. Otin kiikarit ja aloin tähyämän lähimpään puuhun. Siellä ei ollut mitään. Vähän matkan päässä oli tiasia. Ne parveilivat. Yleensä täällä näkyy varpusia tai puluja. No eipä siinä mitään ihmellistä. Kävelin katua jonkin matkaa ja tähyilin kiikareilla kadunpäähän. Siellä aurinko paistoi. Sade oli lakannut ja jatkoi satamistaan itään päin.

Kävin hakemassa polkupyörän varastosta ja läksin polkemaan. En tiennyt minne olin menossa. Sateen raikastama ilma tuntui kasvoilla. Vastaan tuli autoja, muutama kävelijä ja polkupyöräilijä. Oli rauhallinen ilmapiiri. Ponnistelin ylämäkeen. Polkaisu polkaisulta, metri metriltä mäki tuli huippua kohden kuluen renkaiden alla. Olin mäen päällä ja lähdin laskemaan sitä alas, urheilukentän sivuitse polkua, talojen ohi. Pysähdyin puistokäytävän vieressä sijaitsevan penkin viereen. Otin kiikarit ja aloin suuntailla puihin ja ympäristöön. Puissa säksätti ilmeisesti rastas. Lokkeja ei näkynyt, yksi harakka ja mustarastas. Se pomppi tasajalkaa ja etsi matoja. Taistelu pakenevaa matoa vastaan antoi mehevän välipalan.

Puistossa ei ollut muita.

Aikani lintuja bongattuani mielenkiintoni lopahti. En tunnistanut sitä valko-mustaa pikkulintua. Myöhemmin selvisi, että se oli kirjosieppo. Jatkoin matkaa ja tulin järven rantaan. Aallot löivät rantaan rauhallisesti ja kantoivat kaislanpätkiä ja pieniä vaahtonokareita. Rannalla oli lapsiperhe, pikkupoika teki hiekkarakennelmaa rantaviivaan, ilmeisesti vallihautaa. Kiikareilla näkyi ulappa. Yksi vene kulki järven selkää.

Polkupyärän lukko temppuili. Pitäisi varmaan satsata uuteen lukkoon. Ostin pyöräkaupasta vaijerilukon kotimatkalla.

Lauri Pullinen 20.5.2015